Jalkaterapeutti- alaraajojen ammattilainen

Monelle jalkaterapeutti nimikkeenä on hieman outo ja siksi meitä helposti kutsutaankin jalkahoitajaksi tai jalkojenhoitajaksi. Tässä tekstissä haluan kertoa hieman koulutuksestamme ja työelämästä jalkaterapeuttina.

Jalkaterapeutteja koulutetaan Helsingissä (Metropolia) ja Savonlinnassa (XAMK) ammattikorkeakouluissa. Koulutus kestää 3½ vuotta. Jalkaterapeutti on suojattu ammattinimike Valviran rekisterissä.

Opinnoissa edetään hyvin pitkälti teoriasta käytäntöön menetelmällä. Opiskelemme muun muassa anatomiaa ja fysiologiaa, lääketieteellisiä opintoja, kliinisiä taitoja, biomekaniikkaa, ortoositerapiaa, manuaalista terapiaa, terveyden edistämistä ja riskiryhmien jalkaterapiaa. Eli ammatinkuvamme on erittäin laaja.

Työskentelemme melko itsenäisesti, mutta työyhteisö voi olla myös moniammatillinen. Jalkaterapeutti voi työllistyä terveysasemille, sairaaloihin tai yksityiselle sektorille. Työskentely on tutkimista, hoitamista ja kuntouttamista, painottuen ennaltaehkäisyyn. Työ vaatii yrittäjämäistä otetta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kädentaitoja.

Jalkaterapeutin toimenkuvaan kuuluu jalkojen terveydentilan kartoittaminen, jonka perusteella ylläpidetään toimintakykyä ja liikkumista. Hoidamme iho- ja kynsiongelmien lisäksi tuki- ja liikuntaelinongelmia. Hoitotyöhön kuuluu usein myös haavahoitoa. Erilaisten apuvälineiden valinta ja valmistus ovat myös osa jalkaterapeutin työtä.

Apuvälineyksiköissä jalkaterapeutin tapaa pohjallisten, kenkien, silikonien, varvastäytteiden ja valmisapuvälineiden parissa. Työ painottuu yksilölliseen tutkimiseen, mittaamiseen ja asiakkaan kanssa vuorovaikutukseen sopivimman ja toimivimman apuvälineen löytämiseksi.  ApuLapissa (Lapin Apuvälinepalvelu Oy) toimenkuvaani kuuluvatkin pääasiassa pohjallis- ja kenkäasiat.

 

Jalkaterapeutti Mira.jpg         Mira Hyötylä, Jalkaterapeutti (AMK)

Lapin Apuvälinepalvelusta ApuLapiksi-Pulkamontieltä Porokadulle

Meillä Lapin Apuvälinepalvelu Oy:ssä on menossa todellinen muutosten syksy. Tällä hetkellä on meneillään remontti ja muutto isompiin tiloihin. Samalla otamme käyttöön aputoiminimen, jolla Rovaniemen toimipisteemme ja kuntien vastaanottomme tästä eteenpäin toimii. Tämän lisäksi minä luovun toimitusjohtajan tehtävistä ja annan yrityksen vetovastuun aviomiehelleni ja yhtiökumppanilleni Konsta Revolle. Miksi ja miten näihin muutoksiin päädyttiin?

Eräänä kesäpäivänä Kolpeneen palvelukeskukselta Saarenkylän toimipisteelle palatessani päätin ajella hieman erilasta reittiä. Ajoin vanhaa kotitietäni Porokatua pitkin ja päätin käydä kurkkaamassa mitä Porokadun Postin vanhoille tiloille kuuluu. Olin haaveillut noista tiloista jo yrityksen perustamisesta asti. Jo tuolloin kyselin rakennuksessa olevaa vapaata tilaa, mutta harmikseni Postista oli soitettu samana päivänä ja tilat ehtivät mennä heille.

Tuona kesäpäivänä ajelin siis Postin pihaan ja huomasin kiinteistön toisen pään olevan tyhjillään. Ikkunassa oli lappu ”vuokrataan liiketilaa” ja alla puhelinnumero. Syke nousi ja kädet hapuili puhelinta. Olisiko tämä viimein ratkaisu meidän tilaongelmiin? Olimme kasvaneet 7 vuodessa yhden hengen yrityksestä nelihenkiseksi ja nykyiset toimitilamme alkoivat tuntua todella ahtaalta.

Soitin Porokadun ikkunassa olevaan numeroon ja sain kuulla, että kiinteistö oli vaihtanut omistajaa ja että tilat olivat todellakin viimein vapaana. Pääsimme käymään toimitiloilla jo samalla viikolla ja totesimme, että ne ovat tarpeisiimme täydelliset. Posti oli toiminut tiloissa vuosikausia, joten täydellinen remontti tiloihin pitäisi tehdä, mutta monta asiaa oli jo kunnossa.

Uusien toimitilojen suunnittelussa rakennusinsinööri-isäni on ollut suurena apuna. Siinä missä minä ja työkaverini tiedämme työtilatarpeemme, isäni on piirtänyt ne toimivaksi kokonaisuudeksi. Päätimme teettää remontin itse, sillä tilantarpeemme ovat melko erikoiset. Niistä esimerkkinä poistoimulla varustettu liimahuone, hiomahuone, kipsin työstöhuone sekä tietenkin vastaanotto- ja pajatilat. Uuteen toimitilaan saamme myös tilavan apukahvoilla varustetun asiakasvessan.

Remontin suunnittelu sujui nopeasti, mutta monta moni muu asia on vaatinut aikaa. Olemme hakeneet ELY-keskukselta investointiavustusta ja Finnveralta lainaa remonttia ja uusien tilojen kalustamista varten. Tarjousten pyytäminen, liiketoimintasuunnitelman uudelleen kirjoittaminen ja erilaisten lisäselvitysten tekeminen on vienyt paljon aikaa tänä syksynä. Itse remontti on sujunut kivuttomasti kun on ollut ammattiporukka sitä tekemässä. Väillä aikataulut on tuottaneet hieman päänvaivaa kun on monta ammatti-ihmistä mukana, mutta kaikki on tullut valmiiksi ajallaan. Itsekin olen päässyt tarttumaan töihin maalarin ominaisuudessa, vaikka oikea maalari kävikin maalaamassa ensin pohjat.

Muuton alusta asti oli selvää, että tulemme samalla vaihtamaan toimitilamme nimen. Virallinen nimemme Lapin Apuvälinepalvelu Oy menee tällä hetkellä sekaisin Rovaniemen kaupungin entisen apuvälinelainaamon kanssa, joka muutti pari vuotta sitten nimekseen Apuvälinepalvelut. Ihmettelimme nimen muutosta, mutta meille kerrottiin, että kyseessä on valtakunnallinen linjaus, joten tässä paikassa voi vain todeta, että tulipa keksittyä hyvä nimi. Lapin Apuvälinepalvelu Oy pysyy edelleen yrityksen virallisena nimenä, mutta otamme käyttöön aputoiminimen ApuLappi, jolla asiakkaamme tunnistavat meidät helpommin. ApuLappi nimi syntyi osana Lapin Yliopiston taiteidentiedekunnan opiskelijoiden strategisen muotoilun työtä.  Kiitos heille siitä!

Tämän vuoden kolmas muutos yrityksessämme on toimitusjohtajan vaihtaminen. Luovun tehtävästä ja annan paikan aviomiehelleni ja yhtiökumppanilleni Konsta Revolle. Konsta on jo muutaman vuoden käytännössä hoitanut toimitusjohtajan työt ja hankkinut samalla sitä tukevaa koulutusta. Itse keskityn entistä enemmän siihen mitä osaan ja mistä pidän eli asiakkaiden palvelemiseen sekä yrityksen blogin kirjoittamiseen ja sosiaalisen median hoitamiseen.

Asiat ovat viime viikkoina loksahdelleet kohdilleen ja ne tuntuvat hyvältä. Yksi positiivinen lisä muuttoon on suhteeni Porokatuun. Äitini teki melkein koko työuransa töitä Keskussairaalan puheterapeuttina ja asuimme lapsuuteni keskussairaalan työsuhdeasunnossa Porokatu 37:ssa, kuten moni muukin sairaalan työntekijän perhe. Muutto Porokadulle tuo paljon hyviä lapsuusmuistoja mieleen. Onhan se vähän niin kuin kotiin palaisi.

Lopuksi kiitos kaikille mahtaville yhteistyökumppaneille. Jos jotain olen oppinut yrittämisestä niin sen että itse kannattaa tehdä vain se missä on hyvä, muut hommat jätetään ammattilaisille.

Eli iso kiitos:

Remontin suunnittelu: Tmi Onni Laitinen, remontti: Rakennusliike Jouko Pesonen ja sieltä erityisesti Mika Pesonen, visuaalinen ilme: Joika Creative Oy ja Pia Alahuhta, sisustussuunnittelu Pohjoinen Värisilmä ja Mari Peräntie sekä sähköjen ja valojen suunnittelu Juha Alhainen, Suomen sähkö- ja energiapalvelut.

Ja kiitos myös työkaverit Konsta, Sari ja Mira, jotka ovat olleet koko projektissa innoissaan mukana.

Viikolla 50 (12-16.12) tarjoilemme kaikille vierailijoille glögiä ja piparia. Tervetuloa tutustumaan uusiin tiloihin osoitteeseen Porokatu 26!

Kaisa Repo, apuvälineteknikko AMK

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

 

Tarvitseeko lapsi tukipohjalliset?

Ajatus lasten virheasentojen korjaamisesta on muuttunut paljon viimevuosina. Vielä 10 vuotta sitten lasten pohjallisia tehtiin paljon ja ihan pienille lapsille suositeltiin vähintään tukevia ensiaskelkenkiä. Kun paljasjalkakävelyn eduista alettiin puhua, muuttui hiljalleen ajatus lasten jalkojen tukemisestakin. Enää tukevia kenkiä ei laiteta automaattisesti ja terveydenhuollon ammattilaiset kiistelevät tukipohjallisten tarpeellisuudesta. Tukipohjalliskysymykseen ei ole kaiken tyhjentävää vastausta, joten tässä blogikirjoituksessa pohdinkin, onko lapsille tukipohjallisista hyötyä ja milloin mielestäni näin on.

Käsittelen tässä kirjoituksessa lapsia, jotka pystyvät liikkumaan normaalisti eli heillä ei ole erityisen vamman tai sairauden aiheuttamaa syytä käyttää tukipohjallisia.

Lähdetäänpä liikkeelle perusasioista. Tukipohjallinen ei koskaan eikä missään tilanteessa korvaa hyvää kenkää. Kunnollinen kenkä on kaiken liikkumisen perusta, paitsi silloin, kun liikutaan avojaloin ja pehmeissä maastoissa. Meidän
pallonpuoliskolla se vaan on aika harvoin, joten lähdetään siitä olettamuksesta, että meidän täytyy käyttää kenkiä suurimman osan vuodesta.

heiki

Hyvä peruskenkä

Lapsilla virheasennot johtuvat pääsääntöisesti jalan löysästä rakenteesta. Tällöin jalka kaipaa tukea kengästä. Löysärakenteiselle jalalle valitaan tukeva kenkä. Tukevassa kengässä on napakka kantapääntuki ja hieman korkoa, jonka avulla jalan kaari ryhdistäytyy. Varpailla tulisi olla tilaa ja käyntivaraa pitää olla ennemän kuin 1cm. Tärkeintä kengässä on kuitenkin se, että se on napakasti jalassa. Kengässä on hyvä olla nauhat tai tarrat, joilla se saadaan jalkaa vasten yhtä tiiviisti kuin sukka. Tällöin jalka saa olla kengässä rentona ja pystyy tekemään töitä eikä jalkaterää tarvitse jännittää, jotta kenkä pysyy jalassa.

Toinen perusperiaate on, että liikunta ja lihaskuntoharjoitteet tulevat aina ennen tukipohjallisia. Tukipohjallinen ei saa toimia liikunnan ja harjoittelun korvaajana. Monet alaraajaongelmat ovatkin korjattavissa jalkajumpalla ja jalkoja kuormittavalla liikunnalla. Myös paljasjalkakävely vahvistaa jalan rakennetta. Sitä olisikin hyvä harrastaa epätasaisilla alustoilla aina kun mahdollista. Kovilla alustoilla liikuttaessa jalka tarvitsee kuitenkin kengän tuekseen. Kun kengät ja liikunta ovat kunnossa ja jalkojen kanssa on edelleen ongelmia, voidaan suunnata katse virheasentoihin ja sitä kautta pohjallisiin.

Tukipohjallisten tarkoitus on korjata jalan huomattavaa virheasentoa, virheliikettä tai tasata jalkapohjaan kohdistuvaa kuormaa. Tukipohjallinen ei ole mikään ihmeitä tekevä parannuskeino vaan se tarvitsee avukseen aina liikunnan. Tukipohjallisia ei siis tehdä korvaamaan lihastyötä vaan tukemaan sitä.

loysarakenteinen-jalkatera-2

Löysärakenteinen jalkaterä

Lievä virheasento kuten ”lättäjalka” ei yksinään riitä syyksi tukipohjallisten hankkimiselle. Lapsella jalan rakenteet ovat luonnostaan aikuisen jalkaa löysemmät ja suurimmalla osalla tämä korjautuu kasvun myötä.  Alle kouluikäisten virheasentoja korjataan harvoin.

Lapsilla voi olla myös muita yksilöllisiä jalkaterän eroja korkeasta kaaresta jalkaterän sisä- tai ulkokiertoon. Näitä voi pitää ominaisuuksina kuten ruskeita silmiä tai punaista tukkaa, eikä niistä tarvitse heti huolestua. Jos jalassa on kuitenkin selvä virheasento tai -liike ja etenkin, jos sen epäillään aiheuttavan pitkäaikaista, useita viikkoja kestävää kipua, on syytä miettiä tukipohjallisarviota.

Lapsilla jalkojen kiputiloja voi tulla uusien liikuntaharrastusten yhteydessä tai ns. kasvukipuina ja tämä on ihan normaalia. Jos lapsen jalkakivut jatkuvat pitkään ja kipu estää esim. liikuntatunneille osallistumisen tai johtaa pitkäaikaiseen kipulääkkeiden käyttöön, on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen. Jalan virheasento voi aiheuttaa kipua paikallisesti jalkaterässä, ylempänä alaraajassa ja joskus jopa selässä. Jalan tutkimiseen perehtynyt ammattilainen arvioi, voiko kipu johtua jalkaterän virheasennosta ja tekee pohjallissuosituksen  tämän perusteella. Koskaan ei voi sata prosenttisesti luvata, että oireet häviävät pohjallisten avulla, mutta usein näin käy, kun virheasento on saatu korjattua.

Liikkuvien lasten hankalammatkin virheasennot korjaantuvat pääsääntöisesti kasvun myötä, liikunnan avulla. Suurin osa tukipohjallisia käytävistä lapsista saakin luopua pohjallisista ennen pitkää. Pohjallisia uusittaessa niiden tarve arvioidaan aina uudelleen.

Meillä Lapin Apuvälinepalvelussa lasten tukipohjallistutkimukset tekee ammattikorkeakoulussa koulutetut ammattilaiset: fysioterapeutti Sari Juopperi, apuvälineteknikko Kaisa Repo ja jalkaterapeutti Mira Hyötylä. Jalan tutkimiseen, tukipohjallismitoitukseen ja tukipohjallisen valmistukseen Lapin Apuvälinepalvelun tapaan palaamme tulevissa blogeissa.

 

Kaisa Repo, apuvälineteknikko AMK