Tarvitseeko lapsi tukipohjalliset?

Ajatus lasten virheasentojen korjaamisesta on muuttunut paljon viimevuosina. Vielä 10 vuotta sitten lasten pohjallisia tehtiin paljon ja ihan pienille lapsille suositeltiin vähintään tukevia ensiaskelkenkiä. Kun paljasjalkakävelyn eduista alettiin puhua, muuttui hiljalleen ajatus lasten jalkojen tukemisestakin. Enää tukevia kenkiä ei laiteta automaattisesti ja terveydenhuollon ammattilaiset kiistelevät tukipohjallisten tarpeellisuudesta. Tukipohjalliskysymykseen ei ole kaiken tyhjentävää vastausta, joten tässä blogikirjoituksessa pohdinkin, onko lapsille tukipohjallisista hyötyä ja milloin mielestäni näin on.

Käsittelen tässä kirjoituksessa lapsia, jotka pystyvät liikkumaan normaalisti eli heillä ei ole erityisen vamman tai sairauden aiheuttamaa syytä käyttää tukipohjallisia.

Lähdetäänpä liikkeelle perusasioista. Tukipohjallinen ei koskaan eikä missään tilanteessa korvaa hyvää kenkää. Kunnollinen kenkä on kaiken liikkumisen perusta, paitsi silloin, kun liikutaan avojaloin ja pehmeissä maastoissa. Meidän
pallonpuoliskolla se vaan on aika harvoin, joten lähdetään siitä olettamuksesta, että meidän täytyy käyttää kenkiä suurimman osan vuodesta.

heiki

Hyvä peruskenkä

Lapsilla virheasennot johtuvat pääsääntöisesti jalan löysästä rakenteesta. Tällöin jalka kaipaa tukea kengästä. Löysärakenteiselle jalalle valitaan tukeva kenkä. Tukevassa kengässä on napakka kantapääntuki ja hieman korkoa, jonka avulla jalan kaari ryhdistäytyy. Varpailla tulisi olla tilaa ja käyntivaraa pitää olla ennemän kuin 1cm. Tärkeintä kengässä on kuitenkin se, että se on napakasti jalassa. Kengässä on hyvä olla nauhat tai tarrat, joilla se saadaan jalkaa vasten yhtä tiiviisti kuin sukka. Tällöin jalka saa olla kengässä rentona ja pystyy tekemään töitä eikä jalkaterää tarvitse jännittää, jotta kenkä pysyy jalassa.

Toinen perusperiaate on, että liikunta ja lihaskuntoharjoitteet tulevat aina ennen tukipohjallisia. Tukipohjallinen ei saa toimia liikunnan ja harjoittelun korvaajana. Monet alaraajaongelmat ovatkin korjattavissa jalkajumpalla ja jalkoja kuormittavalla liikunnalla. Myös paljasjalkakävely vahvistaa jalan rakennetta. Sitä olisikin hyvä harrastaa epätasaisilla alustoilla aina kun mahdollista. Kovilla alustoilla liikuttaessa jalka tarvitsee kuitenkin kengän tuekseen. Kun kengät ja liikunta ovat kunnossa ja jalkojen kanssa on edelleen ongelmia, voidaan suunnata katse virheasentoihin ja sitä kautta pohjallisiin.

Tukipohjallisten tarkoitus on korjata jalan huomattavaa virheasentoa, virheliikettä tai tasata jalkapohjaan kohdistuvaa kuormaa. Tukipohjallinen ei ole mikään ihmeitä tekevä parannuskeino vaan se tarvitsee avukseen aina liikunnan. Tukipohjallisia ei siis tehdä korvaamaan lihastyötä vaan tukemaan sitä.

loysarakenteinen-jalkatera-2

Löysärakenteinen jalkaterä

Lievä virheasento kuten ”lättäjalka” ei yksinään riitä syyksi tukipohjallisten hankkimiselle. Lapsella jalan rakenteet ovat luonnostaan aikuisen jalkaa löysemmät ja suurimmalla osalla tämä korjautuu kasvun myötä.  Alle kouluikäisten virheasentoja korjataan harvoin.

Lapsilla voi olla myös muita yksilöllisiä jalkaterän eroja korkeasta kaaresta jalkaterän sisä- tai ulkokiertoon. Näitä voi pitää ominaisuuksina kuten ruskeita silmiä tai punaista tukkaa, eikä niistä tarvitse heti huolestua. Jos jalassa on kuitenkin selvä virheasento tai -liike ja etenkin, jos sen epäillään aiheuttavan pitkäaikaista, useita viikkoja kestävää kipua, on syytä miettiä tukipohjallisarviota.

Lapsilla jalkojen kiputiloja voi tulla uusien liikuntaharrastusten yhteydessä tai ns. kasvukipuina ja tämä on ihan normaalia. Jos lapsen jalkakivut jatkuvat pitkään ja kipu estää esim. liikuntatunneille osallistumisen tai johtaa pitkäaikaiseen kipulääkkeiden käyttöön, on syytä kääntyä ammattilaisen puoleen. Jalan virheasento voi aiheuttaa kipua paikallisesti jalkaterässä, ylempänä alaraajassa ja joskus jopa selässä. Jalan tutkimiseen perehtynyt ammattilainen arvioi, voiko kipu johtua jalkaterän virheasennosta ja tekee pohjallissuosituksen  tämän perusteella. Koskaan ei voi sata prosenttisesti luvata, että oireet häviävät pohjallisten avulla, mutta usein näin käy, kun virheasento on saatu korjattua.

Liikkuvien lasten hankalammatkin virheasennot korjaantuvat pääsääntöisesti kasvun myötä, liikunnan avulla. Suurin osa tukipohjallisia käytävistä lapsista saakin luopua pohjallisista ennen pitkää. Pohjallisia uusittaessa niiden tarve arvioidaan aina uudelleen.

Meillä Lapin Apuvälinepalvelussa lasten tukipohjallistutkimukset tekee ammattikorkeakoulussa koulutetut ammattilaiset: fysioterapeutti Sari Juopperi, apuvälineteknikko Kaisa Repo ja jalkaterapeutti Mira Hyötylä. Jalan tutkimiseen, tukipohjallismitoitukseen ja tukipohjallisen valmistukseen Lapin Apuvälinepalvelun tapaan palaamme tulevissa blogeissa.

 

Kaisa Repo, apuvälineteknikko AMK

 

Talvi yllätti jalankulkijan

Ei mene kuin pari viikkoa ja saamme lehdestä lukea, kuinka ensiapupoli täyttyy ihmisistä. Mikä mahtaa olla syy? No tietenkin jokavuotinen ja yhtä yllättävä luonnonilmiö nimeltään talvi ja sen mukana liukkaat kelit. Tähän aikaan vuodessa meillä Suomalaisilla on tapana kaatuilla.

Miksi väitän että tapana. No siksi että mm. Ilmatieteenlaitos on tutkinut asiaa ja todennut, että neljä kymmenestä liukastui viime ja toissa talven aikana, eli noin puolet kyselyyn vastanneista. Joten voihan tätä pitää jo tapana.  No mitä sitten? Saahan sitä kaatuilla. No sitä sitten, että Suomessa tapahtuu haittaan tai vammaan johtavia liukastumisia lähes 200 000/ vuosi.

Kun liukastumisen kustannukset muutetaan rahaksi niin summa kansantaloudelle on…. (rumpujen pärinää)….. 200 miljoonaa euroa per vuosi!!! Ja tässä on vain suorat kustannukset eli ne jotka syntyy vamman hoidosta. Epäsuoriin kustannuksiin voidaan vielä laskea mm sairaspoissaolot ja työkyvyn heikkeneminen. Ja kun päälle lisätään kipu ja harmi niin kyse on jo mittavasta ongelmasta.

Miten kaatumiselta ja sen tuomilta haitoilta voi sitten suojautua? Kokosin tähän muutaman vinkin:

Pitävät kengät ovat liukkaalla kävellessä ensiarvoisen tärkeät. Liukastumista ehkäisevän talvikengän ominaisuuksia on leveä kanta ja syvä pohjan kuvio. Pohjan materiaali on kuitenkin kaikista tärkein. Pohjamateriaali ei saa kovettua pakkasessa, yleensä pehmeät pohjamateriaalit toimivat kovia paremmin.  Pohjan materiaali voi olla vaikea kokeilla kaupassa, mutta nyrkkisääntönä voi sanoa että suomessa ja pohjoisilla alueilla valmistetuissa kengissä on pitävä pohjamateriaali, muussa tapauksissa kannattaa kysyä myyjältä ja toivoa että hän tietää mitä myy.

_20161101_142324

Klaveness erityisjalkine käännettävillä piikeillä

Liukuesteet ja nastakengät on kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Niiden vaikutuksista liukastumisiin on tehty monta tutkimusta ja loppupäätelmä on että ne toimivat. Nastakengät ehkäisevät liukastumista tehokkaimmin. Myös liukuesteet toimivat, mutta niiden valinnassa täytyy kiinnittää huomiota käyttötarkoitukseen. Liukueste kannattaakin sovittaa sen kanssa käytettävään kenkään. Koko jalan alle tuleva liukueste on turvallisin, mutta usein hankalampi pukea kuin esim. kantapäähän kiinnitettävä liukueste. Päkiä liukuestettä suosittelen lähinnä juoksijoille, jolloin piikeistä saa pitoa jalan ponnistusvaiheessa.

Kävelysauvat ovat mainio apu talvikävelyssä. Moni ikäihminen onkin ottanut ne avuksi talviliikkumiseen. Myös potkurit ja rollaattorit toimivat hyvänä turvana liikkuessa liukkaalla. Vanhukset ja muut riskiryhmään kuuluvat kuten osteoporoosia sairastavat  voivat ennalta ehkäistä kaatumisesta aiheutuvia lonkkamurtumia erityissillä lonkkahousuilla tai -liiveillä. Ne toimivat lonkan ”kypäränä”  ja rohkaisevat vanhuksia liikkumaan.

lonkkahousut

Safehip lonkkaliivi

Liikkumista kannattaa jatkaa liukkaista keleistä huolimatta, sillä hyvä lihaskunto ylläpitää tasapainoa. Jos liikkuminen liukkaimmilla keleillä hirvittää, kannattaa vaihtaa hetkeksi lajia. Kaikki liikunta uimisesta kuntosaliin tai pilateksestä kotijumppaan vähentävät kaatumisen ja loukkaantumisen riskiä.

Liukkaat kelit tulevat joka vuosi, mutta omilla valinnoilla voi vaikuttaa onnettomuusriskiin. Heitänkin loppuun muutaman haasteen tulevan talven varalle.

  1. Kiinnitä huomio jalkineisiin. Liukkaalla kelillä ei kannata lähteä postilaatikollekaan ”reinot” jalassa, erityisesti jos postilaatikkosi on siirretty naapurin pihalle.
  2. Hanki nastakengät tai liukuesteet, älä lopeta liikkumista.
  3. Kauppakeskuksille, kivijalkamyymälöille ja Likiliikkeille: Järjestä niin että liikkeessäsi on paikka jossa asiakas voi riisua liukuesteet turvallisesti jalasta. Tämä ei vaadi yksinkertaisimmillaan kuin tukevan penkin ja liukastumista ehkäisevän maton. (Työssäni olen huomannut että tämä on todellinen ongelma liukuesteiden käyttäjille)
  4. Haaste kunta- ja kaupunkipäättäjille (Koskee erityisesti Rovaniemeä, joka kielsi viime talvena nastakenkien käytön kaupungin kirjastossa) Voisimmeko keksiä rakentavampia ratkaisuja, jotta nastojen käyttö mahdollistuisi? Voisiko kirjaston aulaan laittaa kenkien säilytyspisteen, jossa asiakas voi vaihtaa jalkaa omat tai vaikka lainatossut? Voisimmeko ottaa mallia Valtimon tai Raision kunnasta, joissa  kieltojen sijasta lahjoitetaan liukuesteet ikäihmiseille kunnan puolesta. Joku viisas on laskenut, että tämä säästää rahaa, muusta harmista puhumattakaan.

 

Kaisa Repo, apuvälineteknikko AMK

Lapin Apuvälinepalvelu Oy

 

(Luvut on otettu Ilmatieteen laitoksen teettämästä kyselystä ja Työterveyslaitoksen raportista)

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18322241/?claim=p9eeqm6azwe”>Follow my blog with Bloglovin</a>

 

 

Mikä ihmeen apuvälineteknikko?

Menen pitämään vastaanottoa terveyskeskukseen ja työhuoneen oveen on kirjoitettu lappu, jossa lukee jalkaterapeutti Kaisa Repo. Tapaan asiakkaan ja hän kysyy olenko fysioterapeutti, jalkinemestari tai joskus jopa ortopedi. Menen käymään palvelukeskuksessa ja siellä odotetaan Kenkä-Kaisaa. En loukkaannu vääristä nimikkeistä, mutta yritän aina korjata. Olen ammatiltani apuvälineteknikko.

Ei ihme että muut menevät ammattinimikkeestämme sekaisin, sillä apuvälineteknikko nimike herättää ristiriitaa alan sisälläkin. Monet kollegat käyttävätkin työnkuvaamme kuvaavia vanhoja nimikkeitä kuten proteesi- tai ortoosimestari. Jossain yrityksissä taas on otettu käyttöön kansainvälinen O&P eli orthotist and prosthetist. Se kuulostaa kyllä hyvältä ja houkuttaa minuakin, mutta mitä se kertoo meidän enimmäkseen ikäihmisistä koostuvalle asiakasryhmälle? Ei mitään.

Apuvälineteknikko nimi otettiin käyttöön entisen opistoasteisen apuneuvoteknikko nimen tilalle kun koulutus muuttui ammattikorkeakoulu tasoiseksi. Teknikko nimike ei kuitenkaan vastaa nykyisen koulutuksen tasoa ja siksi monet eivät halua käyttää sitä. Nimi ei myöskään anna hyvää kuvaa työn luonteesta sillä teknikko nimestään huolimatta työ on erittäin ihmisläheistä. Apuvälinetekniikan opinnot tehdään kuntoutuspuolella ja koulutus on monelta osin samankaltainen jalka- tai fysioterapiakoulutuksen kanssa. Helsingin ammattikoulu eli Metropolia (entinen Stadia) on meidän kaikkien suomessa koulutettujen apuvälineteknikkojen opinahjo. Koulutus kestää 3,5 vuotta.

Ammattinimikkeen muutosta on suunniteltu jo vuosia. Ongelman aiheuttaa ammattikuntamme laaja jakaantuminen eri osaamisalueille. Ortoosi- ja proteesiasiakkaitten lisäksi apuvälineteknikot suuntautuvat työskentelemään esimerkiksi erityisjalkine-, tukipohjallis-, painevaate- ja pyörätuoliasiakkaitten kanssa sekä tekevät töitä valmisapuvälineiden parissa.

Kukaan ei toistaiseksi ole onnistunut keksimään parempaakaan nimeä. Keksitkö sinä?

 

Kaisa Repo, apuvälineteknikko AMK

Mikä saa apuvälineteknikon bloggaamaan?

Blogin kirjoitus pyöri mielessä jo muutama vuosi sitten kun kävin sähköisen markkinoinnin oppisopimuskoulutuksen Lapin oppisopimuskeskuksen kautta. Silloin ajatus bloggaamisesta kuitenkin hirvitti. Mielikuva siitä että joku kollega tai yhteistyökumppani lukisi tekstejä oli todella pelottava. Ajatus jäi silti kytemään.

Kirjoittamiskipinän sai lopulliseen roihuun muutaman viikon takainen koulutus, jossa erittäin taitava puhuja ja innostava yrittäjä Pasi Rautio Tuplaamosta kävi kertomassa sähköisen markkinoinnin mahdollisuuksista. Minä ja monet muut Pasin kiertueelle osallistuneet yrittäjät olemme suorastaan säkenöineet illan jälkeen. Olen innostunut uusista ideoista usein ennenkin, mutta tavallisesti into laantuu muutamassa päivässä kun arki vie mennessään. Jostain  syystä tällä kertaa into jatkuu vaikka tapahtumasta on kulunut jo viikkoja. Pää keksii otsikoita ja ideoita on enemmän kuin aikoihin.

Olen kova puhumaan tai oikeastaan ajattelemaan ääneen. Usein puhetuprutteluni passiivisiksi kuuntelijoiksi joutuu työtoverit. Silloin tällöin saan seuraani pahaa aavistamattoman opiskelijan, joka saattaa joutua kuuntelemaan juttujani satojen kilometrien työmatkoilla ympäri Lappia. Tuli mieleen että jos sanottavaa on niin paljon, niin ehkä pystyn saamaan sen myös kirjalliseen muotoon.

Kirjoitan blogissa työstäni apuvälineteknikkona, sairauksista, vammoista ja ongelmista joihin työkavereidemme kanssa etsimme ratkaisuja kuntoutuksen ja apuvälineiden avulla ja  lisäksi kirjoitan yrittämisen ihanuudesta ja kamaluudesta. Myös lähimmät työtoverini fysioterapeutti Sari Juopperi ja jalkaterapeutti Mira Hyötylä ovat innostuneet ajatuksesta, joten heidänkin kirjoituksia pääsette pian lukemaan.

Tästä se lähtee, tervetuloa kyytiin!

Kaisa Repo, apuvälineteknikko AMK

palli