Oikeankokoisten kenkien valinta lapselle ja nuorelle – iso osa lapsista ja nuorista kulkee tietämättään liian pienissä kengissä

Lapsen ja nuoren kengän kärkeen tulisi jäädä ostovaiheessa tilaa n. 1,7 cm. Tämä on helpoin tarkistaa kengistä, joiden sisältä saa pohjallisen irti. Pyydä lasta astumaan kengän irtopohjallisen päälle siten, että kantapää ei ylitä pohjallisen takaosaa vaan jää sen sisäpuolelle. Hyvä nyrkkisääntö on, että etuosaan tulisi jäädä pohjallista esille noin aikuisen peukalonleveyden verran. Tarkista tilavara molemmista jaloista mahdollisten jalkaterien pituusmittaerojen vuoksi. Jos pituusmittaeroa on, valitse kenkä isomman jalkaterän mukaan. Talvikenkiin tulee mahtua pakkaskeleillä paksumpi sukka, jolloin käynti- ja kasvuvaraa saa olla pari milliä enemmän kuin muissa kengissä.

Jos lapsen ei ole mahdollista syystä tai toisesta olla mukana kenkäostoksilla, lapsen jalkaterästä ääriviivapiirros vahvalle paperille. Pyydä lasta seisomaan pienessä haara-asennossa, paino tasaisesti molemmilla jalkaterillä, katse eteenpäin. Piirrettäessä pidä kynä kohtisuorassa, varpaiden ja kantapään kohdalla hieman vinosti sisäänpäin. Pidä huoli, että lapsen varpaat pysyvät suorina, voit tarvittaessa painaa kämmenelläsi varpaita suoraan asentoon. Piirrä molemmat jalkaterät. Kun jalkaterien ääriviivat on piirretty, hahmottele piirroskuvan etuosaan käynti- ja kasvuvara eli n. 1,7 cm.

Leikkaa sitten piirroskuva irti paperista. Näin pystyt kenkäostoksilla hahmottamaan paremmin, mikä koko lapselle olisi sopiva. Pujota piirroskuva kengän sisään; jos piirroskuva mahtuu suoristumaan kengässä rypistymättä kärjestä, on kengän pituus sopiva. Jos piirroskuva rypistyy, on kenkä liian pieni ja jos piirrosmalli mahtuu liikkumaan kengässä eteenpäin, on kenkä tällöin liian pitkä.

Kauppojen kenkäosastoilta löytyvät jalkaterän pituuden mittausalustat antavat hyvin suuntaa siihen, minkäkokoisia kenkiä lapselle kannattaa lähteä sovittamaan. Jos mittausalusta ilmoittaa vain kengän numeron, kenkää ei tule valita sen tiedon perusteella. Jos mittausalusta antaa tiedon lapsen jalkaterän pituudesta senttimetreinä kannasta pisimmän varpaan kärkeen, on mittausalustan tulos heti paljon käyttökelpoisempi. Useissa kengissä on kokomerkinnän lisäksi merkintä siitä, mikä on kengän sisämitta senttimetreinä, jolloin mittausalustan tulosta voi verrata kengässä ilmoitettuun senttimetrimittaan. Siltikään en unohtaisi sisäpohjallisen päällä seisomista ja kunnollista kenkien sovitusta ennen ostopäätöstä.

Kengän ulkopohjan asettaminen lapsen jalkapohjaa vasten ei ole luotettava tapa testata kengän sopivuutta, koska ulkopohjan pituus ei vastaan kengän sisäpituutta. Kantapään taakse sormen ujuttaminen ei myöskään ole hyvä keino kokeilla, onko kengässä tarpeeksi tilaa; lapsi saattaa vetää varpaat testausvaiheessa kippuraan ja tällöin tämä testaustyyli antaa väärän kuvan kengän sopivuudesta. Kengän ollessa lapsella jalassa, voi kokeilla kengän kärjen päältä, missä lapsen isovarvas/pisin varvas on. Tällöin täytyy kuitenkin varmistaa, että lapsen kantapää on napakasti kantakapissa eikä lapsi kipristele varpaitaan kengän sisällä.

Kenkien valinta pelkän kengänvalmistajan ilmoittaman kokonumeron perusteella on vaikeaa, koska kokonumerot eivät ole standardoituja eli pituusmitoissa voi olla saman kokonumeron sisällä isojakin heittoja mitattaessa kengän sisäpohjalliset senttimetrimitalla. Pituuden lisäksi tulee huomioida myös muutoin kengän istuvuus; kengän täytyy olla leveyssuunnassa sopiva ja kantapää ei saa lonksua kengässä. Kiinnitysmahdollisuus (tarrat, nauhat) helpottaa saamaan kengät sopivan napakasti jalkaan. Sopivan leveyden ja hyvän istuvuuden voi testata vain sovittamalla eri valmistajien kenkiä.

Pienen lapsen vastaukset siitä, miltä kenkä tuntuu jalassa – painaako, puristaako, tuntuuko kipua – eivät ole täysin luotettavia. Lapsen tuntoaisti kehittyy asteittain. Lapsen vielä kehittymätön hermosto ikään kuin sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin eikä vielä tunnista, onko kenkä sopiva. Tällöin jalkaterien keskeneräinen luusto mukautuu herkästi epäsopivan jalkineen malliin. Noin 12-vuotiaana asentotunto kehittyy vastaamaan aikuisen asentotuntoa, kokonaisuutena hermosto on valmis n. 16-vuotiaana.

Lapsen ja nuoren jalka kasvaa kovaa vauhtia ja sykäyksittäin. Jalkaterän koko muuttuu jopa kahden kuukauden välein, joten kenkien sopivuus pitäisi tarkistaa usein. Karkea linjaus on, että kenkien sopivuus tulisi tarkistaa 1-3-vuotiailta 2-3 kk välein, 3-6-vuotiailta 3-4 kk välein ja 6-10-vuotiailta 4-5 kk välein.

Talvi on taittumassa kevääseen ja lapset tarvitsevat talvikenkien tilalle välikausikengät ja kohta jo kesäkengätkin. Jos suunnittelet, että isomman sisaruksen vanhat kengät siirtyvät pienemmälle vipeltäjälle, tarkistathan, että kengät ovat edelleen hyvässä kunnossa ei vain ulkopohjan osalta vaan myös kantakapin tukevuuden ja kiinnitysten osalta. Jos isommalla sisaruksella on ollut jalkaterissä esimerkiksi syyliä, ei kenkiä kannata siirtää pienemmälle sisarukselle.

Tsemppiä kenkien hankintaan ja aurinkoista kevättä toivottelee

Sari Juopperi, fysioterapeutti (AMK)

ApuLappi 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s