Yrittäjän vauvavuosi- äitiyslomalta joustavalle hoitovapaalle

Blogi on ollut tauolla ja on ollut mukavaa kuulla, että tekstejä on kaivattu. Syy taukoon johtuu siitä, että minä blogin pääasiallisena ylläpitäjänä olen saanut toteuttaa suuren haaveeni ja tulla äidiksi kolmannen ja viimeisen kerran. Heikentyneen keskittymiskyvyn ja johdonmukaisen ajattelun puutteessa en ole edes yrittänyt tuottaa tekstiä blogiin, vaan olen nauttinut täysin rinnoin vauva-ajasta. Työntekijäni ovat kuitenkin innokkaana kirjoittaneet uusia juttuja ja nyt on aika palata julkaisemaan blogeja taas säännöllisemmin.

Ennen kuin palaamme varsinaisiin asiantuntijakirjoituksiin haluan kirjoittaa äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä. Minulta on kysytty viime aikoina usein seuraavia kysymyksiä: Miten yrittäjä voi olla äitiyslomalla? Miten äitiyden ja yrittäjyyden voi yhdistää? Oletko malttanut pysyä pois töistä? Ja miltä kotona olo on tuntunut? Joten tässä minun kokemukseni vauvavuodesta.

Lepohetki.JPG

Minulla ja miehelläni on ennestään kaksi ala-asteikäistä tytärtä. Olin vuosia haaveillut kolmannesta lapsesta, mutta yrityksen perustamisen jälkeen se ei ollut mahdollista. Yrityksen perustaminen ja asiakaskunnan kasvattaminen vaati tuhansia ajokilometrejä, ja paljon aikaa, joka oli pois perheen arjesta. Lisäksi tein apuvälinepajaa varten työtiloihin remontin ja hankin työkoneita, joita varten hain ja sain Finnveran lainan, joka oli tietenkin maksettava takaisin. Aloitin yritystoiminnan yksin ja asiakaskunnan vakiintumisen jälkeen ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin laittanut pajan ovet kiinni ja auton parkkiin useaksi kuukaudeksi. Äitiysvapaalle jääminen olisi tarkoittanut sitä, että kaikki työ olisi mennyt hukkaan ja yrityksen rakentaminen olisi pitänyt aloitta alusta.

Milloinkaan en kutenkaan luopunut vauvahaaveesta ja vuonna 2016, seitsemän yrittäjävuoden jälkeen olimme tilanteessa, jossa mieheni Konsta oli tullut mukaan yritykseen ja yritys oli kasvanut yhden hengen yrityksestä neljä henkeä työllistäväksi. Tuolloin päätimme mieheni kanssa, että jos haluamme vielä lapsia niin aika on nyt. Onnekseni raskaus sai alkunsa todella nopeasti ja koska minulla oli ikää jo 40 vuotta, raskautta seurattiin terveydenhuollossa aikaisempia tarkemmin. Tämä raskaus oli kuitenkin omalla kohdallani helpoin ja jopa sokeriarvot, jotka aikaisemmissa raskauksissa olivat nousseet, pysyivät nyt matalina. Sain myös tehdä töitä normaalisti koko raskauden ajan.

Yksi jännittävimmistä hetkistä raskaudessa oli, kun kerroin uutisen työntekijöillemme Sarille ja Miralle. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten he asiaan reagoisivat. Ilokseni uutinen sai kuitenkin todella positiivisen ja kannustavan vastaanoton. Luottavaisena tiimini totesi, että töistä selvitään asia ja asiakas kerrallaan ja luovitaan tilanteiden mukaan. Ja näin on tapahtunutkin.

Jäin äitiyslomalle viisi viikkoa ennen laskettua aikaa. Yrittäjällä äitiysraha ja vanhempainraha määräytyy yrittäjän maksaman yrittäjäeläkevakuutuksen (YEL) mukaan. Yrittäjä maksaa yrittäjäeläkevakuutusta, jonka mukaan määräytyy mm. yrittäjän eläke, sairauspäiväraha, äitiys- tai isyyspäiväraha. YEL:ä voi maksaa minimimäärän, mutta silloin päivärahakin jää esimerkiksi sairauden sattuessa pieneksi. Kaikille raskautta suunnitteleville, suosittelen tarkastamaan maksamansa YEL:n määrän, jotta äitiyslomalle jäänti ei aiheuta henkilökohtaiseen talouteen valtavan suurta pudotusta.

Äitiys- ja vanhempainvapaan pituudet ovat yrittäjällä samat kuin palkansaajillakin eli noin 9 kuukautta. Kuten palkansaaja saa yrittäjäkin tehdä töitä vanhempainvapaan aikana. Maanantaina-lauantaina tehdyistä työpäivistä tehdään Kelalle ilmoitus ja kela maksaa näistä päivistä minipäivärahan, joka on vuonna 2018 24,64€/ päivä. Työpäivistä tulee tehdä aina ilmoitus, huolimatta siitä kuinka paljon töitä tehdään tai maksetaanko niistä palkkaa vai ei. Sunnuntaina ja arkipyhinä tehdystä työstä ei tarvitse tehdä ilmoitusta.

Vauvan ollessa kolme kuukauden ikäinen kävi selväksi, että jouduin palaamaan reissutöihin. Aluksi ajatus töihin palaamisesta oli musertava, mutta kun reissulaukku oli pakattu ja pakettiauton nokka osoitti pohjoista ei se tuntunutkaan niin vaikealta. Vauva oli kotona hyvässä hoidossa isänsä kanssa ja kaikki sujui kotona hienosti. Siitä lähtien olen tehnyt reissutöitä pari päivää kuukaudessa ja välillä pajatöitä sunnuntaisin. Kaiken kaikkiaan työt ovat sujuneet odotettua paremmin ja viimein kuussa saimme avuksi myös äitiyslomasijaisuuttani tekevän juuri valmistuneen jalkaterapeutti Katriinan.

Lähes kahdeksan työntäyteisen yrittäjyysvuoden jälkeen olen pitänyt kotona olosta todella paljon. Olen nauttinut pitkistä hitaista aamuista vauvan kanssa, vaunulenkeistä, pienistä remppaprojekteista ja jopa pyykin pesusta. Myös vanhemmat lapsen ovat selvästi tykänneet siitä, että äiti on kotona koulupäivän jälkeen. Ja onhan minulla nyt kaksi innokasta apuhoitajaa, mikä tekee vauva-arjesta helpomman. Ja rehellisyyden nimessä, toki on myös huonosti nukuttuja öitä, niskapaskoja ja pukluja, joista lisää pyykkiä, kaiken maailman kolotuksia, nuhaneniä ja tarkkaa taloudenpitoa, mutta myös tunne, että elämä on pitkästä aikaa balanssissa.

Vauvan täyttäessä 1 vuotta elokuussa, palaan töihin säännöllisesti, mutta vain kolmeksi päiväksi viikossa. Aloitan työnteon joustavalla hoitovapaalla, joka oli yllätyksekseni mahdollista myös yrittäjälle. Kun teen töitä maksimissaan 30 tuntia viikossa, Kela maksaa korvausta 160,80€ kuukaudessa. Vauva on hoidossa enintään 15 päivää kuussa, mikä pienentää kuukausittaisia päivähoitomaksuja ja helpottaa osaltaan taloutta.  Uskon että tällä järjestelyllä saan työni tehtyä, mutta minulle jää aikaa ja voimia olla läsnä myös perheelle. Ajatus töihin paluustakin tuntuu nyt hyvältä.

IMG-20180330-WA0002.jpg

Kaisa Repo, yrittäjä, apuvälineteknikko (AMK)

ApuLappi